Taloudellinen riippumattomuus – Missä mennään tavoitteen suhteen?

Taloudellinen riippumattomuus, se ultimaattinen tavoite, minkä takia myös Osinkoinsinööri-blogi sai alkunsa. Aloitin taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun joulukuussa 2015, kun tein ensimmäisen osakesijoitukseni yhden elämääni mullistaneen keskustelun myötä. Ensimmäisen osakekaupan kohdalla olin 25-vuotias. Samalla tavoitteella ja polulla pusketaan eteenpäin edelleenkin näin useamman vuoden jälkeen. Matkan varrella on tapahtunut kaikenlaista. Aloin asuntosijoittajaksi/vuokranantajaksi toukokuussa 2021, kun ostin sijoitusasunnon Turusta 30-vuotiaana yhdessä parhaan kaverini kanssa. Kesäkuussa 2022 puoliksi puolison kanssa omistama entinen kotini siirtyi sijoitusasunnoksi samalla, kun ostin 300 000 euron omakotitalon käyttämättä senttiäkään omarahoitusosuuteen. Paljon muutakin mielenkiintoista on tapahtunut vuosien varrella, mutta listaamisen sijaan aletaan pikkuhiljaa siirtymään päivän aiheeseen.

Annoin itselleni 25 vuotta saavuttaa taloudellinen riippumattomuus 50 ikävuoteen mennessä, josta on nyt ajallisesti matkattu noin kolmannes. Jotta tavoite pysyisi kirkkaana mielessä ja harha-askeleita ei pääsisi syntymään matkan aikana, niin ajattelin tänään hieman tarkistaa missä mennään taloudellisen riippumattomuuden tavoitteen suhteen ja mitkä päätökset ovat tehneet siitä todennäköisemmän ja mitkä eivät.

Alkuperäinen tavoite – Taloudellinen riippumattomuus 50 ikävuoteen mennessä

Olen aikaisemmin kirjoittanut viisi konkreettista vaihtoehtoa saavuttaa taloudellinen riippumattomuus 50 ikävuoteen mennessä, joten voit kertauksen vuoksi lukea kyseisen tekstin ennen kuin jatkat tämän artikkelin parissa. Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa kaikille sitä tavoitteleville ihmisille eri asiaa, joten kerrotaan vielä kertauksen vuoksi mitä sillä itse tarkoitan:

Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa itselleni sitä, että normaali ”8-16” palkkatyö muuttuu vapaaehtoiseksi sijoitusten tuottojen ja/tai harrastusten tuottaman yhteistulon kautta. Taloudellinen riippumattomuus on saavutettu vasta siinä pisteessä, kun tuotot kattavat normaalin elämisen. Omalla kohdallani taloudellinen riippumattomuus ei ole niin sanottua ”firettämistä” (FIRE, Financial Independence, Retire Early), jossa monesti kaiken työn tekeminen lopetetaan täysin ja siemaillaan drinkkejä palmun alla. Omasta mielestäni työn tekeminen jossain muodossa läpi koko elämän tekee ihmismielelle hyvää.

Aloittaessani sijoittamisen 16.12.2015 (kun ostin 1000 eurolla Oriola B:n osaketta) asetin taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen iäksi 50 ikävuotta. Jotta voin saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden, niin tarvitsen noin 20 000 euron nettotulot, jotka ajattelin saavani 600 000 euron osakesalkusta (joten netto-osinkotuotto pitäisi olla 3.33 prosenttia. Netto = verojen jälkeen). Tavoitteeni on kehittynyt tämän jälkeen siihen suuntaan, että mukana olisi myös kolme maksettua sijoitusasunnon puolikasta Turusta ja kylkeen myös pienimuotoista yrittämistä. Katsotaan kuitenkin nyt vain sitä alkuperäistä tavoitetta ja millä olettamilla päädyin siihen.

Asetin tuottotavoitteeksi markkinoiden keskimääräisen historiallisen reaalituoton (inflaatio on siis huomioitu), joka on 7 prosenttia. Tämän lisäksi oletin, että sijoitan joka kuukausi 500 euroa ja saan sijoituksilleni 3.5 prosentin brutto-osinkotuoton, joka verojen jälkeen on 2.4885 prosentin netto-osinkotuotto. Hankintamenoksi on oletettu 1 prosentti ja aloitusajankohdaksi 1.1.2016 (eli kaksi viikkoa todellisen aloitusajankohtani jälkeen, jotta saan kivan aloitusajankohdan kuvaajaan). Alkupääoma on aikaisemmin mainitsemani 1000 euroa. Näillä arvoilla olen laskenut sijoitusvarallisuuden kehittymisen jokaiselle kuukaudelle seuraavan 25 vuoden aikana.

Lopulliseksi salkun arvoksi täten päivämäärällä 1.1.2041 tulee näillä laskelmilla 594 536 euroa (vihreä viiva), mistä sijoitetun pääoman osuus (vähennettynä hankintamenolla, punainen viiva) tulee 149 995 euroa ja tuoton osuus on massiiviset 444 541 euroa (harmaa viiva). Jokainen sijoitettu euro on siis tässä ajassa noin nelinkertaistunut (=tuotto noin 300 prosenttia). Tämä on kuitenkin ennustettu tavoite, joten katsotaan missä reaalimaailmassa mennään.

Missä mennään taloudellisen riippumattomuuden tavoitteen osalta tänään?

Kirjoitusta tehdessä ollaan heinäkuussa 2024, joten taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun kokonaismatkasta (25 vuotta) ollaan kuljettu hieman vajaa 9 vuotta tai 34.3 prosenttia. Voidaan heti kertoa tieto tilanteesta, sillä olen samaan aikaan taloudellisen riippumattomuuden tavoitetta jäljessä, että edellä riippuen siitä miten asiaa katsotaan. Läväytetään ensiksi kuvaaja ennen sen enempää kommentointia.

Jos katsotaan vain osakesalkun kehitystä (sininen viiva), niin olen auttamatta merkittävästi tavoitettani jäljessä. Heinäkuussa 2024 osakesalkkuni arvo pitäisi olla alkuperäisten oletusten mukaan 79 632 euroa, kun se on todellisuudessa vain 66 274 euroa. Olen tavoitetta (vihreä viiva) jäljessä siis 13 358 euroa. Ei siis mikään hyvä tilanne. Jos taas verrataan koko sijoitussalkkuni arvoa (keltainen viiva), missä on mukana myös kaksi puoliksi omistamaani sijoitusasuntoa, niin olen tavoitetta todella merkittävästi edellä. Sijoitussalkkuni arvo on tänään 132 774 euroa, kun alkuperäisten tavoitteiden mukaan se pitäisi olla aikaisemmin mainitsemani 79 632 euroa.

Sen sijaan, että lopettaisin tekstin kirjoittamisen tähän paikkaan, niin pohdinkin vielä lopuksi, että mitkä tekemäni päätökset ovat nopeuttaneet tai hidastaneet taloudellisen riippumattomuuden tavoitteen saavuttamista.

Päätökset, jotka ovat nopeuttaneet ja hidastaneet tavoitetta

Ennen kuin alan harrastamaan itsereflektiota tekemieni päätösten osalta, niin on hyvä selventää lukijoille mistä näkökulmasta asioita katson. On hyvä huomata, että en pohdi minkään päätöksen muita vaikutuksia kuin sen vaikutusta tavoitteen näkökulmasta. Esimerkiksi uuden auton ostaminen voi tuoda mielihyvää, itsevarmuutta, statusta, ja vaikka mitä muuta, mutta taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun näkökulmasta se on suoraan sanottuna paska päätös.

Samalla myös parisuhde voi tuoda elämään vaikka mitä hyvää onnellisuuden, henkisen tuen, seksin ja monen muun muodossa, mutta se voi olla myös hidaste taloudellisen riippumattomuuden näkökulmasta, jos se johtaa elämäntapainflaatioon.

Hyvä päätös elämän laadun tai onnellisuuden kannalta voi olla kummalla tahansa puolella vaakakuppia ja sitä ei ensisijaisesti tässä arvioida. Aloitetaan arviointi kuitenkin positiivisista asioista, eli niistä mitkä ovat nopeuttaneet taloudellisen riippumattomuuden tavoitteen saavuttamista tai tehneet siitä todennäköisemmän. Katsotaan sen jälkeen sitten ne hidastaneet päätökset, jotka ovat vieneet minua poispäin tavoitteestani tai tehneet sen saavuttamisesta vähemmän todennäköisen.

Taloudellista riippumattomuutta nopeuttaneet päätökset

Unohdetaan suoraan sijoittamisen aloittaminen, koska se on yksinkertaisesti pakollista minkään taloudellisen riippumattomuuden tason saavuttamiseksi. Suomessa ei voi saavuttaa taloudellista riippumattomuutta millään muulla tavalla kuin sijoittamalla tai yrittämällä. Piste.

Ensimmäinen positiivisesti tavoitteeseeni vaikuttava tekijä on ehdottomasti toiminimiyrittäjyyden aloittaminen vuonna 2021, minkä kautta olen pystynyt muuttamaan vapaa-aikaani euroiksi. Vaikka toiminimiyrittäjyyteni on kevytyrittäjyyttä kirjaimellisesti, niin jokainen tienattu euro on kuitenkin lähemmäksi tavoitetta. Esimerkiksi tänä vuonna uskoisin saavuttavani 5000-6000 euron liikevaihdon (ALV 0%) toiminimelläni, jos vain jatkan samaan malliin kuin tähän asti. Not good, not bad sanoisi porilaine, jos vaan osaisi englantia.

Toinen selkeästi positiivisesti tavoitteeseeni vaikuttava asia on monien tulovirtojen hankkiminen. Kuten vuoden 2024 budjettikirjoituksessa listasin, niin minulle tulee tuloja tällä hetkellä noin seitsemästä eri lähteestä hieman riippuen laskentatavasta. Vaikka palkkatuloni näyttelevätkin koko tuloista noin 80 prosentin osuutta, niin jokainen lisätienesti helpottaa korkeamman säästöasteen saavuttamista. Uskon myös vakaasti siihen, että ajan kuluessa muiden tulojen merkitys tulee korostumaan, mutta historiallisesti katsottuna olen ollut huonoa ennustajaukko.

Viimeisenä on pakko nostaa opiskelu vapaa-ajalla. Siinä missä vaihtoehtona olisi käyttää kaikki vapaa-aika pelaamiseen, Tik Tokiin tai johonkin muuhun turhan päiväiseen, niin olen valinnut käyttää aikaani opiskeluun. Opiskeluun on kuulunut niin osakesijoittaminen, asuntosijoittaminen, työelämän taidot kuin pehmeät taidot. Niin tai näin, niin jatkuva itsensä kehittäminen on aina hyväksi taloudellisen riippumattomuuden tavoitteen näkökulmasta. Sen mittaaminen tarkasti euromääräisesti on vaikea, mutta tuskin kukaan on eri mieltä siitä, että valot päällä kulkeminen elämässä johtaa parempaan lopputulokseen kuin sammuneena kuin myrskylyhty. Toisaalta minulla jatkuvan kehittämisen kulttuuri on johtanut tulojeni kolminkertaistumiseen seitsemässä vuodessa.

Taloudellista riippumattomuutta hidastaneet päätökset

Sen lisäksi, että olen tehnyt tavoitteeni näkökulmasta hyviä päätöksiä, niin huonoja on myös osunut kohdalle. Niistä kaikista merkittävin euromääräisesti on tietenkin uudiskohde omakotitalon ostaminen kirjaimellisesti samana kuukautena, kun korkojen nousu alkoi melkein vuosikymmenen kestäneen nollakorkokauden päätteeksi. Jos siis joskus näet Osinkoinsinööri-indeksin listautuvan korkopaperimarkkinoille, niin suosittelen shorttaamaan, vaikka en sijoitussuosituksia lähtökohtaisesti jakelekaan. Korkojen nousu on vain yksi osa tätä kuviota, koska olen myös yhdessä puolisoni kanssa käyttänyt asuntoon lähes 30 000 euroa viimeisen kahden vuoden aikana, mitkä olisi voinut myös ihan hyvin käyttää osakkeiden ostamiseen. En edes uskalla katsoa miten suureksi summaksi 15 000 euroa kasvaa 7 prosentin tuotto-odotuksella 16 vuoden aikana.

Vaikka seuraava asia johtaisikin nukkumiseksi pariksi yöksi sohvalle (mistä siis tykkään ihan superpaljon, koska olen vähän erikoinen kaveri muutenkin porilaisuuden lisäksi), niin on pakko myös sanoa, että parisuhde on myös merkittävästi hidastanut tavoitteeni saavuttamista. Siinä missä yksin ollessani asuisin pienessä asunnossa vaatimattomasti, niin parempaa puoliskoa on sellaisella vaikea pitää tyytyväisenä. En myöskään omistaisi suurella todennäköisyydellä autoa ilman puolisoani, vaikka se paljon vapautta tuokin mukaan. Auton omistamisen voi hyvinkin ajatella kolmanneksi huonoksi päätökseksi tavoitteeni näkökulmasta. En oikeasti tarvitse autoa mihinkään, koska pääsisin töihin ihan hyvin myös bussilla. Se nimenomaan oli yhtenä kriteerinä nykyistä kotia etsiessä.

Yhteenveto

Positiivisten ja negatiivisten päätösten (tavoitteen näkökulmasta) lisäksi on helppo listata useita sellaisia asioita, mitkä ovat niiden rajamaastossa. Näitä ovat sijoitusasunnon ostaminen korona-ajan huipuista, alle markkinahintaan vuokraaminen, lemmikkien omistaminen, huonot osakepoiminnat, väärien ihmisten kanssa ajan viettäminen liian pitkään sekä monet muut asiat.

Taloudellisen riippumattomuuden tavoitteen saavuttaminen tavoiteajassa on siis edelleen minulle täysin mahdollista, kunhan pidän katseen tarkasti pallossa enkä anna liian paljon periksi elämäntapainflaatiolle ja huolehdin kilpailukyvystäni niin työ- kuin osakemarkkinoilla. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!